HuHu 18 – vauhdikas samoajaleiri Kullaalla

Uusia kokemuksia ja kavereita, bilettämistä ja hauskanpitoa – sitä on HuHu!

Pakko sanoa, että rinkkaa pakatessani pohdin todella, millaista olisi lähteä ensimmäiselle isommalle leirille. Luvassa oli HuHu, Lounais-Suomen Partiopiirin samoajaleiri Kullaalla, WinNovan metsäopistolla. Lähdössä LoNusta oli lisäkseni neljä muuta ihmistä ja lisäksi teltassamme yöpyisi yksi Loimaan Savisten jäsen. Porukka oli ikäjakaumaltaan 15-18 -vuotias, eli juuri leirin ikärajojen puitteissa. Mielessä kupli innostunut odotus, kun vielä lähtöpäivän aamuna juoksin kaupan hyllyjen välissä etsimässä viimeisiä tarvittuja tavaroita.

Bussiasemalla porukka kerääntyi pikkuhiljaa kasaan ja lähdimme onnistuneesti kello 9.40 kohti Kullaata. Pitkältä tuntuneen bussimatkan jälkeen nappasimme tavaravuoremme mukaan ja lähdimme etsimään tietämme kohti alaleirejä. Meidän alaleirimme oli California, josta onnistuimme lopulta löytämään puolijoukkueteltalle paikan. Koska alaleirit olivat metsässä, saimme sisustuselementeiksi kannon ja pienen koivun, mutta nämä eivät juuri menoa haitanneet, sillä tilaa riitti. Lounaan ja ensimmäisen päivän ohjelman jälkeen olivat tietenkin avajaiset ja bileet, joiden jälkeen uni maistui. Tai noh, olisi maistunut, jos kylmyys ei olisi yllättynyt. Metsäpalovaroituksen takia tulenteko oli kielletty, ja näin ollen myös kaminan pito ei ollut sallittua. Ensimmäisen leiriyön jälkeen pohdin, että mihin oikein on tullut lähdettyä.

Keskiviikkona pääsimme heti suorittamaan palvelutehtävää, jonka tarkoituksena oli päästä seuraamaan behind the scenes -tyylillä leirin tekemistä ja sen valmisteluun liittyviä asioita. Vaihtoehtoina oli esimerkiksi huoltoon, turvaan tai keittiöön tutustuminen. Itse päätin, että staabin touhuiluun olisi kiva tutustua. Kaksi reipasta LoNulaista, minä mukaan lukien, pääsi kuulemaan leirinjohtajien, Eero Kivistön ja Vilhelmiina Lehtin partiotaustoista ja siitä, miten he olivat päätyneet leirin johtoon. Pakko sanoa, että myös oma kiinnostukseni leirin taustatyöhön heräsi ja saatan joskus vielä pyrkiäkin osaksi jonkun leirin tekemistä. Varsinaisena tehtävänämme oli auttaa torstain ohjelmassa – nimittäin “Se oli vaan läppää” -vihapuhepaneelin suunnittelussa. Keskustelu kävi vilkkaasti ja koska paneeliin tarvittiin samoajaedustaja, ja minulla oli paljon asiaa paneeliin liittyen, suostuin heti leirin johdon pyydettyä minua mukaan. Iltapäivällä ohjelmassa oli vielä HuHu games -ohjelmalaakso, joka oli viidestä rastista koostuva leirin oma partiotaitokilpailu. Hauskaa oli, vaikka sen suurempaa menestystä ei kertynytkään. Illalla luvassa oli Taiteiden yö, jossa saimme osallistua esimerkiksi erilaisten yhteistaideteosten tekemiseen. Leirikahvila Laguunissa esiintyi vielä Grandmother Corn -niminen bändi. Itse kuitenkin lähdin nukkumaan kohtuullisen ajoissa, sillä päivän aikana väsymys oli kerinnyt iskemään.

Torstaiaamun ohjelma jäi itseltäni ikävästi väliin, koska migreeni päätti valita ajankohdakseen aamupäivän. Muut osallistuivat HuHu by the laituri -ohjelmaan, jossa oli muunmuassa melontaa, Wipeout-tyylinen vesiesterata, rantalentistä ja rentoa oleskelua. Kaikilla näytti olleen kivaa pienestä kastumisesta huolimatta. Lounaan jälkeen olo oli jo parantunut, ja suuntasimme kohti kolmatta ja viimeistä ohjelmalaaksoa, Woodstockia. Siellä oli mahdollista kokeilla metsäkonesimulaattoria, pelata lipunryöstöä, haastaa itsensä esteradalla tai pelailla pelejä ulkona muiden kanssa. Ohjelmalaakson jälkeen hipsin nopeasti Laguuniin, jossa alkoi edellämainittu vihapuhepaneeli. Siihen osallistui minun lisäkseni Suomen Partiolaisten puheenjohtaja Maria “Hilla” Ruohola, Framil-suurtapahtuman yksi leirijohtajista Mari Kousa-Kuusisto sekä vaeltajaedustaja Antti. Paneeli oli sisällöltään mielestäni mielenkiintoinen ja oli mukava nähdä, kuinka moni kiinnostunut oli tullut sitä kuuntelemaan. Minua jännitti ensin hieman muiden edessä niinkin aroista asioista puhuminen, mutta lopulta sain osallistumisestani positiivista palautetta. En kadu hetkeäkään osallistumistani – kokemuksena paneeli oli aivan huikea. Illalla oli taas luonnollisesti luvassa biletystä leirin tapaan.

Perjantaina starttasi Hyvä elämä -päivä, joka piti sisällään erilaisia toimintapisteitä, joissa saimme kierrellä vapaasti. Päivä kului hyvillä tunnelmilla kangaskasseja koristellen, autoa romuttaen, Pinkkipartioon tutustuen, kasvohoidoista nauttien ja sumopainia kokeillen. Päivä tarjosi paljon mukavia uusia kokemuksia ja se toimi todella hyvin. Sää oli myös viimeinkin sopivan lämmin ja näin ollen porukka oli hyvälä tuulella. Uusia kavereita oli tähän päivään mennessä kertynyt huikea määrä ja mielessä oli jo pieni harmi siitä, että kohta heitä ei taas hetkeen näkisi ollenkaan. Hyvä fiilis kuitenkin palasi päättäjäisten lähestyessä. Suuntasimme taas esiintymislavan luo, jossa paljastettiin muun muassa leirin PT-kisojen ja HuHun somekilpailun voittajat. Saimme vielä nauttia bändin esityksestä, jonka jälkeen suuntasimme suorittamaan ensimmäisiä pakkailuja. Illalla oli luonnollisesti vielä bileet – eivätkä ihan tavalliset, vaan UV-bileet! Meno oli huikea ja jätti mahtavat fiilikset leiristä.

Aamulla saimme vielä aamupalan ja näin alkoi kohti busseja suuntaaminen. Aamuun kuului uusien kavereiden hyvästelyä, säätämistä, tavaroiden tarkistelua ja vähän yleistä säheltämistä. Kun bussi lähti kohti Loimaata, tunnelma oli vähän haikea, mutta hyvä. Minulle HuHu18 oli huikea ensimmäinen kokemus vähän isommasta leiristä – ehkä ensi kerralla olen mukana jopa tekijänä?

 

Teksti: Elsa Jalasjoki

Kuvat: Miska Loimaala / L-SP kuvapankki